- Olen Spotifyssa E4-tv-kanavan musiikkiprofiilin seuraaja. Viime viikolla tutustuin sitä kautta the Orwells -yhtyeeseen. Omassa profiilissa läpikuuntelun jälkeen tämä johti tällaisiin siirtoihin:

• kappale 'Hallway Homicide' -> Raw Meat -listaan
• kappale 'In My Bed' -> Miss Teen Massachusetts -listaan. 'In My Bed' -kappaleen kunniaksi sanottakoon vielä, että se tuntui vanhemmalta the Strokesien tuotannolta.

- Päädyin seuraamaan the Orwellseita, vaikka yhtyeen tuotanto kokonaisuudessaan ei ollut tasalaatuista eikä niin kovin mieluistakaan, ainakaan tässä vaiheessa (Koen Spotifyn seuraamistoiminnot enemmän uutiskirjetilauksena kuin faniuden ilmentymänä.). No, tämän johdosta näin, että kolme päivää sitten yhtye oli luonut soittolistan Jammin' in the Van, joka osoittautui hyödylliseksi:

• Listalta löytyi Mac Demarco, jonka uusin Salad Days -levy sai aikaan samanlaisia tuntemuksia minussa kuin vuonna 2013 Kurt Vilen ja Unknown Mortal Orchestran julkaisut. -> Demarcosta tuli uusi kestosuosikki. 
•  Together Pangean 'Sick Shit' pääsi Fuck Forever -listalle . Together Pangean profiilista bongasin vielä 'Offer' -kappaleen, jonka nyt ainakin väliaikaisesti sijoitin Reach You on the Phone -listalle.
• Part Timen 'Cassie (Won't You Be My Doll)' päätyi Broken English -listalle. Part Timen profiilista löytyi vielä 'I Want to Go' jo em. Reach You on the Phone -listalle, koska se assosioitui mielessäni  jotenkin Ariel Pink's Haunted Graffitin 'For Kate I Wait' -kappaleeseen.
• Listalta huomasin, että Black Lips, joka on ollut aiemmin minulle mieluinen, on saanut ulos Underneath the Rainbow -levynsä. Minulla oli levyä kohtaan kovasti odotuksia, sillä aiemmin tänä vuonna levyltä julkaistu 'Boys In The Wood' -kappale oli vielä samaa laatua kuin Arabia Mountain, joka oli mainio levy. Tämän uusimman levyn olisi voinut jättää tekemättä tai odottaa, että vahvempia kappaleita kertyisi enemmän. Nyt joukossa on liikaa turhuuksia. Juosten kustu. Yhyy.

- Päivitys päättyy vielä muistutukseen Mac Demarcon musiikin kauneudesta.