perjantai 6. kesäkuuta 2014

- The Times (1.2.2014) kertoi Gene-yhtyeen albumeiden uudelleenjulkaisusta. Kyllähän tuo Genen musiikki sinänsä laadukasta on joo, muutamia ihan vahvoja biisejä, tietynlainen oman aikansa kuva 90-luvusta ja näin edespäin. Mutta jotenkin en vaan pysty antamaan yhtyeelle kunnolla mahdollisuutta, kun koko ajan pääkoppa haraa kuunnellessa vastaan ja koittaa palauttaa sitä pääasiassa Morrisseyn tulkintatyyliin, välillä jopa James Dean Bradfieldin. Kun jokin asia muistuttaa liikaa jotain toista, se usein on aika tuhoontuomittu viritelmä, tai parhaimmassa tapauksessa se voi olla onnekas menestystarina, jos se konsepti sisältää jonkin muun ulottuvuuden, jolla pelata. Genestä en vain saanut sitä "jotain muuta" irti. Vahvoja kappaleita ei toisaalta saa väheksyä ja parille kappaleelle löysin listoiltani ympäristön, jossa ne ehkä toimivat erillisinä kappaleina vahvemmin kuin kuunnellessa albumilta kaikki kappaleet kerralla putkeen:


-  Spotifyn sähköposti suositteli Tropic of Cancer -yhtyettä. Valinnanvaikeutta oli ilmassa, koska kappaleiden keskinäinen sisältö oli liian samankaltaista. Lopulta nämä kappaleet valikoituivat mukaan kuuntelukierrokselta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti